AJATUKSIA KÖYHYYDESTÄ 2020 -LUVUN SUOMESSA -sarja alkaa

Ajattelimme alkaa julkaista Ajatuksia köyhyydestä 2020 -luvun Suomessa -sarjaa blogimme sivuilla. Tarinat ovat itsensä köyhyydessä elävien kertomuksia elämästä sen keskellä. Köyhyyttä on monenlaista ja se ei aina näy millään tavalla. Köyhyydessä elävä voi olla sinä, minä, kadulla kävelevä lapsi, pieni vauva, mummo, vaari, vanhempien yhdessä huoneessa asuva äiti lapsensa kanssa olosuhteiden pakosta jne.

Köyhyys ei ole oma valinta. Köyhyyteen joutuu tahtomattaan mm. sairauksien, yhteiskunnantukien puutteen vuoksi, köyhyys voi olla myös monessa polvessa olevaa tai olla olematta. Köyhien elämässä on usein mukana myös häpeä omasta tilanteesta, vaikka tilanne ei ole miltään kantilta katsottuna oma vika.

Näille tarinoille pitää antaa ääni Suomessa eikä sulkea silmiä ja korvia ettei näkisi ja kuulisi. Me haluamme olla yksiä niistä joista näkevät ja kuulevat, olla olkapäänä.

Näillä ihmisillä on paljon annettavaa meille jokaiselle kun joku vain kuuntelee aidosti, ihmisenä ihmiselle.

Tämä seuraava tarina on julkaistu sen kirjoittajan luvalla nimettömänä. Kiitos ♡

KAURAPUUROA JA AJATUKSIA KÖYHYYDESTÄ

( ankeusvaroitus, ja myös hienoista ironiaa voi löytyä, mutta pyydän silti lukemaan, tykätä ei tarvi, jos ei tykkää)

Keitän kaurapuuroa kauniina elokuisena aamupäivänä ja mietin samalla asiaa, joka on ollut elämässäni ja meidän perheen elämässä mukana jo vuosien ajan. Köyhyys, hyvin ikävä asia monessakin mielessä.

Sitäkin ajattelin, miten arkisesta ja halvasta kaurapuurosta saa aivan herkun, kun voi lisätä siihen tuoreita itse kerättyjä marjoja, aivan ilmaisia. Köyhälle sopivaa huvia. Nautintoa voi vielä parantaa sytyttämällä kynttilät – siitähän tulee jopa pieni juhlahetki. Esteetikkona jokaisella asialla ja kynttilänjalallakin on on oma tarinansa ja merkityksensä. Jostain asiasta muista jonkun ystävän jolta olen sen saanut tai jostain tulee mieleen joku mukava reissu, jonka yhteydessä olen jonkun esineen ostanut, monesti kirpparilta pikkurahalla. Munkkikahvitkin järjestyivät vapulta pakasteeseen jääneen munkin ansioista, ja kun annoksen höystää ystävän tuliaiskirsikoilla, siitäpä tuleekin herkku.

Ja eihän köyhyys estä myöskään olemasta onnellinen ja iloitsemaan monistakin asioista, ei suinkaan, on vaan opittava iloitsemaan hyvin pienistä ja katsomaan hyvin tarkasti ja lähelle. Köyhän ystäviin ei etsiydy ihmisiä, jotka haluaisivat hyötyä hänestä, koska eihän köyhästä kukaan hyödy. Köyhän ystäviin taitaa löytyä juuri niitä ihmisiä, joille ihminen itsessään on arvokas ja merkityksellinen. Köyhäkin ihminen voi olla olla hyvinkin rikas, jos hänellä on ystäviä, jotka pysyvät lähellä, kannustavat , arvostavat ja auttavatkin silloin kun pystyvät. Näkevät myös sen kun toinen ei enää jaksa edes pyytää apua, kun voimat ovat kuluneet avun pyytämiseen, kerjäämiseen, anomiseen ja valituksiin.

Köyhä ihminen saatetaan nujertaa hyvin pahoin, sillä kukaan ei voi jaksaa, kun ihmiseltä vaaditaan niiin suurta nöyryyttä vuosikausia ja koko ajan ihminen joutuu olemaan monella tavalla seurannan alla, eri suunnista. Jos köyhä omistaa jotain kaunista, tai yleensäkin jotain, senkin saatetaan ajatella olevan liikaa. Köyhän pitäisi asua rumuuden keskellä, elää varojensa mukaan, niin kuin joku on joskus sanonut. Jos ei ole varaa pitää kotia, niin täytyy mennä vuokralle. Jopa voidaan kehottaa eroamaan, että saisi paremmin tukia yhteiskunnalta. Ei välttämättä malteta kuunnella, miksi se ei olekaan välttämättä ollenkaan hyvä ratkaisu moneltakaan kantilta. Tuntuu ettei köyhällä ole ollenkaan samanlaisia mahdollisuuksia päättää asioistaan, vaan häntä ohjaillaan mielellään monesta suunnasta. Sitäkin on hyvä miettiä miksi, siksikö, että itse on pärjännyt omin avuin ja kokee, että minähän juuri maksan tuonkin köyhän elämää, kun maksan veroja jne. Eihän minun siitä tarvi siksi välittää, huolehtikoot yhteiskunta sitten, minä olen oman osani hoitanut hienosti. No, sitten köyhän pitäisi näyttää kurjalta, kulkea resuissa vaatteissa, koska silloinhan asiat on vielä hyvin, kun on vielä asialliset vaatteet päällä. Ei välttämättä osata miettiä, miten paljon ihminen on käyttänyt kekseliäisyyttä niiden järjestymiseen, tai ehkä hän onkin saanut ne jotain kautta ilmaiseksi tai hyvin edullisesti. Ja köyhän pitäisi myös näyttää kurjalta, ei ollenkaan iloiselta tai tyytyväiseltä, koska silloin hän asiat on vielä hyvin ja onhan se niin hienoa kun sinä olet kuitenkin tuollainen luonne, että pärjäät.

Köyhälle ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, että saa ostaa kaupasta ruokaa ja että sitä riittää vielä ensi viikoksikin. Leipäjonot, ilmaisruokajakelut, diakonia- avut, sukulaisten ja ystävien ihana apu, ruokalahjakortit jne on kaikki tuttuja Kelan ja sossun lisäksi. Mutta myös se, miten julmasti ja hylkäävästi voidaan köyhää ihmistä kohdella. Se miten voidaan ajatella, että köyhälle voidaan antaa niin merkillisiä neuvoja, sieltä ylhäältäpäin ja kuulla että hän ei ole vaan ymmärtänyt käyttää rahaa oikein, sillä kaikilla ihmisillähän on tässä yhteiskunnassa mahdollisuudet pärjätä, kun vain itse hoitaa hommansa hyvin. Heille voi neuvoa, mistä saa halvimmat ruuat, ja miten voi selvitä edullisemmin . Huh, aivan kun köyhä ei sitä itse tietäisi.

Köyhyyteen voi johtaa niin moni asia ja ajattelen niin, ettei se ole koskaan ihmisen itsensä vika. Kukapa nyt haluaisi olla köyhä. Köyhäily ja vaatimaton elämä onkin sitten aivan eri juttu ja se on ihmisen oma valinta, köyhyys ei ole. Niukkuus on vielä hyvä asia ja ihmiselle se voi olla parempi kuin rikkaus, mutta köyhyys, joka on pitkäkestoista, ja josta on hyvin vaikeaa nousta, voi olla hyvin nujertavaa ja voi aivan uhata ihmisarvoa. Joidenkin köyhyys voi olla näkyvämpää ja jotenkin ”hyväksytympää”, mutta sitten on erilaisia tilanteita, jolloin köyhyyttä ei voi edes julkisesti tunnustaa. Syyt voivat liittyä menneisiin elämänvaiheisiin, joissa on tapahtunut sellaisia virheitä, jotka ovat aiheuttaneet köyhyyden ja se vaikuttaa vielä pitkälle elämään. Silloinkaan ei ihmistä tarvi niistä syyttää. Joskus voi olla sellaisia tilanteita, ettei niistä pysty puhumaan kuin aivan harvoille eikä pysty asioita avaamaan ja pyytämään apua, koska se voisi vaikuttaa liikaa ihmisten suhtautumiseen. Senkin hyvin ymmärrän. Voi kun meillä ihmisillä löytyisikin ymmärrystä ja myötätuntoa erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita kohtaan. Ja ettemme tuomitsisi ihmisiä niin helposta omien käsitystemme perusteella, vaan kuuntelisimme toistemme kokemuksia ja elämäntilanteita. Se voi opettaa meille jokaiselle paljon.

Synkkä aihe tämä varmasti ja moni saattaa ajatella, että tuo kannattaa ohittaa, pitkäkin tarina vielä, mutta tämän nyt tähän kuitenkin kirjoitin. Kiitos että luit. Toivon että sellainenkin ihminen lukisi, joka on voinut ajatella köyhyydestä ehkä toisinkin.

En todellakaan tarkoita, ettei myös köyhä ihminen voisi olla onnellinen ja monesta asiasta kiitollinen. Niin hänen juuri täytyykin, jaksakseen elää. Mutta vaikka omaisi kuinka valoisan luonteen ja vaikka asennoituisi kuinka hienosti, ei se silti poista köyhyyden tuomaa tuskaa. Ja kun monesti köyhyys ei ole ollenkaan ainoa murhe, vaan voi olla niin monia vyyhtiytyneitä ongelmia joiden kanssa joutuu elämään yhtä aikaa. Itselläni olisi harras hiljainen arka toive, että elämä saisi helpottua sen verran, ettei tarvis olla aivan koko ajan huolissaan miten selviää tulevasta viikosta ja kuukausista. Hetkessä olen oppinut kyllä elämään ja olemaan kiitollinen siitä että tähän asti on selvitty. Mutta kyllä ihminen tarvii myös jotain realistista toivoa tulevaakin ajatellen.

Pyytää, kerjätä ja valittaa en enää jaksaisi. Tällä hetkellä en jaksa olla yhteydessä sosiaalitoimeen enää ollenkaan, ellei joku muu tee sitä puolestani. Viimeisimmän vuoden aikana olemme saaneet sieltä niin hylkäävää kohtelua, etten enää jaksa sinne olla yhteydessä.

Olen niin sydämestäni asti kiitollinen niistä ihmisistä jotka ovat meitä näiden kaikkien vuosien aikana kuunnelleet, tukeneet ja auttaneet monin eri tavoin, arvostelematta, syyllistämättä, ja tuoneet toivoa. Olen saanut kokea niin mielettömän ihanaa suhtautimista, arvostavaa, kunnioittavaa ja sellaista että meitäkin pidetään ihmisinä, joiden seurassa on hyvä olla ja joihin kannattaa jopa tutustua. Olen löytynyt jopa aivan uusia ihania ystäviä näinäkin raskaina vuosina, aivan viime aikoinakin. Kiitän ihmisistä, joille ihmisyyden mittari ei ole raha, maine, asema, vaan voidaan nähdä syvemmälle ihmisen sisimpään ja kokea lämmintä yhteyttä ja läheisyyttä. Se on suurta rikkautta, jota köyhäkin voi kokea. Näistäkin raskaista mietteistä huolimatta haluan nähdä valoa ja toivoa.”

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close